Lavender oli ärtynyt. Koko koulupäivä oli mennyt pilalle, kiitos Amandan. Kaiken pilasi se, että muut olivat aina Amandan puolella.                                                                                                                       -Pah, muka kummituksia ja enkeleitä, Lavi mumisi itsekseen. -Vielä minä todistan, että he kaikki ovat väärässä. Mutta miten hän sen todistaisi?

Kotiin saavuttuaan Lavia odotti iloinen yllätys. Äiti oli tullut kotiin! Hän tervehti äitiään ja ajatteli kertoa koulupäivästä, mutta äidistä tuskin olisi erittäin mukavaa kuulla, että hänen tyttärensä häiriköi tunneilla. "Hei, arvaa mitä, äiti? Minä olen kamala hölisijä ja kukaan ei pidä minusta. Ai niin, ja en tiedä mitä läksyksi tuli", Lavi ajatteli. Ehkä ei kannattaisi kertoa..

    Lavi otti syömistä ja meni murjottamaan omaan huoneeseensa. Hän mietti kuumeisesti miten todistaisi, että kuoleman jälkeistä elämää ei ole. Hän ei enää jaksanut murehtia asiaa, joten alkoi tehdä niitä läksyjä, joiden aikana hän oli kuunnellut. 

    Ennen kuin Lavender teki läksyt, hän luki sanomalehden. Siellä luki, että Cho Mignon oli yhä kateissa, jo kolmatta kuukautta. Cho oli ollut hänen koulussaan ylemmällä luokalla, mutta oli yllättäen kadonnut. Tai no, ei se ollut yllättävää, sillä Cho oli aina vihainen ja ynseä. Suurin osa koulun oppilaista ajatteli, että Cho oli vain karannut.

    Hän teki matematiikan läksyt nopeasti, sillä ne olivat helppoja kertaustehtäviä prosenteista. Sitten hänen piti tehdä kuolettavan tylsää esitelmää hänen kaupunkinsa historiasta 60 vuotta sitten. Lavender selasi kirjaansa oikeaan kohtaan ja alkoi kopioida tietoa kirjasta esitelmäänsä varten.

   -Gulbergin suku oli kuuluisa kaupungissamme, sillä he olivat erittäin varakkaita. Perhe murhattiin oudosti, eikä kukaan tidä vieläkään kuka syyllinen oli. Vieläkin huhutaan, että he kummittelevat talossaan, joka on kaupungin laidalla. Kuukaan ei ole uskaltanut muuttaa taloon, Lavender luki. Hän kuitenkin lopetti, koska sai ajatuksen. Mitä jos hän menisi kuuluisaan Gulbergien kummituskartanoon! Hän etsisi olemattomia kummituksia, ja todistaisi ettei niitä ole. Hän jätti esitelmän pöydälleen ja kertoi äidilleen menevänsä kävelylle. Ei kannattaisi huolestuttaa äitiä, kertomalla menevänsä autioon taloon.